Terveisiä tuli Norjasta Juhalta ja Runnelta (Toffo) valokuvien kera. Ihmiset kehuvat Runnea komeaksi ja kiltiksi ja sen voi kyllä hyvin uskoa. Ellin pennuista kehkeytyi hyvinkin sosiaalista porukkaa, mitä olen kuullut ja nähnyt.

Tässä ensimakua valokuvista, loput Runnen omalla sivulla. Olen jo tainnut sanoa aiemminkin, mutta kyllä vain silmä lepää noissa maisemissa ja tietysti koirassa.

Rovaniemeltä kävi mieluisia vieraita Itsenäisyyspäivän kahveilla. Nipsuhan (Vanilla) se perheineen kävi meitä moikkaamassa ja olipas kyllä mukava nähdä heitä.Nipsu tuntuu myös olevan hyvin kiltti ja rohkea nuori koira, ei ollenkaan ujostellut sisälle tullessaan vaikka ei varmasti muista että aikoinaan meiltä lähti pienenä maailmalle.

Alavat olla jo aikuisten mitoissa nuo meidän pentuset, vaikka Laku ainakin vielä on ihan kakara mieleltään ja hyvä niin, täytyyhän jonkun olla se perheen pikkuinen.

Kävimme perheen kanssa lomareissulla ja koirat olivat sen aikaa muualla hoidossa, Elli naapurilla ja Laku koirahoitolassa. Ja niihän siinä kävi, että Laku toi tuliaisina hoitopaikasta nenäpunkin (tai kuonopunkin, niinkuin nuorempi tytöistämme huomautti "eihän koiralla ole nenää, se on kuonopunkki"). Ja tietysti se sitten kotona tarttui myös Ellille, eikä sen jälkeen ollut mitään rajaa pärskimisellä ja aivastelulla. Eihän sitä kauaa jaksanut katsella ja kuunnella, molemmille lääkekuuri ja nopsaan. Nyttemmin aivastelu on jo loppunut, mutta lääkekuuri jatkuu vielä.

Viikon aikana on ripotellut lunta sen verran että päästiin tyttöjen, Ellin ja Lakun kanssa ottamaan "joulukorttikuvia". Pääasiassa kuvissa näkyi huvittavia ilmeitä, silmät kiinni tai kieli ulkona, koira väärinpäin tai jotain epämääräistä sotkua, mutta kyllä siitä määrästä kuvia joku painokelpoinenkin ehkä löytyy. Muutamaan kuvaan työnsi eräs kaviollinen oman turpansakkin ja taisipa olla ainoa kuvattava joka oli edukseen suunnilleen joka kuvassa. Tämän päivän otoksista on kuitenkin tarkoitus näpertää joka vuotiset joulukortit. Alla muutama rajaus kuvista, lupaavalta näyttää...

No mutta niinhän siinä kävi, että kun sain kolautettua Puolangan näyttelyn ilmoittautumislomakkeen postilaatikkoon, suunnilleen samaisella kolautuksella alkoi Lakun elämänsä ensimmäinen karvanlähtöaika, ja sen Laku päätti suorittaa nopeasti ja loppuun asti.
Ei olisi tehnyt mieli harjata koko koiraa, vaan uskoa että siten karvat olisivat pysyneet hieman pidempään, mutta turha oli toivo, ei tarvinnut kuin Lakun ja Ellin pyöräyttää pikku matsi olohuoneen vasta imuroidulla lattialla ja kas kummaa, olohuoneen lattiaa koristi "koirankarvakokolattiamatto".
Tympeänä jatkoin Lakun harjaamista ja olohuoneen imurointia, kunnes Lakun varustus vastasi talviturkin jälkeen lähinnä bikineitä.

Oulaisten näyttelyssä toukokuussa Laku oli tuomarin mielestä "löysä" vähän joka puolelta, nyt minulla olisi Puolangalle näytille vietävänä löysä ja karvaton koira (en nimittäin uskonut että parin kuukauden aikana löysyys olisi kadonnut yhtä äkkiä kuin karvat).

Puolangan näyttely oli 14.8 ja sinne oltiin tehty treffit Mervin, Veeran ja Ässän kanssa, joka yllätys, yllätys saapui myös aika kevyessä asusteessa.
Tuomari oli Tuula Pratt ja oikein mukavasti ja positiivisesti kertoili arvostelut.

Ässä esiintyi taas mallikkaasti, oikein hyväkäytöksinen ja hienoluonteinen nuoriherra, sai arvosanaksi Hyvän eli H, kasvattaja oli oikein tyytyväinen ja ylpeä.

Isänmaallista sakkia tämä meidän nuoriso, sininen on kaunis väri ja sen sai myös Laku, eli Hyvä H myös Lakulle.
Heti ensimmäiseksi tuomari naureskeli hyväntuulisesti meille "teillä taitaa sitten karvat olla kotona pussissa..." Loput tuomarin kommentit löytyvät Lakun omalta sivulta.
Aivan asiallisesti meni Lakun esiintyminenkin, vaikka sitä ei oikein touhu kiinnostanut, enemmän taas muut koirat ja erityisesti kaverit Ässä ja Uula.

Näyttelypäivästä jäi lopulta oikein hyvä mieli, ilma oli loistava ja niin myös seura, eikä karvattomien koirien saamia arvosteluja voinut mennä moittimaan, ne olivat Hyvät. Nyt kuitenkin jäämme näyttelyhommista hieman tauolle ja lueskelemme vasta pakkasten aikaan pimeimpinä talvi-iltoina Koiramme-lehden näyttelyt-osiota. Tiedä vaikka veisin Ellin näyttelyyn...

Vuosi on nyt kulunut Ellin pentujen syntymästä. Onnea kaikille 1-vuotiaille; Nipsulle, Omarille, Toffolle, Dumlelle, Ässälle ja tietenkin myös Lakulle. Ei enää liene paikallaan puhua pennuista, vaan jo aikuisen mittoihin yltäneistä nuorista koirista.

Napsautin pari kuvaa Lakusta nyt illalla, eihän sitä joka päivä täytetä 1-vuotta, eihän. Elliltä myös kuvaterveiset, aivan tuoreet, tänään napsaistut.

Eikö se ollutkin hyvä että koira ei ole ahdas takaa...