Tässä ensimakua valokuvista, loput Runnen omalla sivulla. Olen jo tainnut sanoa aiemminkin, mutta kyllä vain silmä lepää noissa maisemissa ja tietysti koirassa.

Rovaniemeltä kävi mieluisia vieraita Itsenäisyyspäivän kahveilla. Nipsuhan (Vanilla) se perheineen kävi meitä moikkaamassa ja olipas kyllä mukava nähdä heitä.Nipsu tuntuu myös olevan hyvin kiltti ja rohkea nuori koira, ei ollenkaan ujostellut sisälle tullessaan vaikka ei varmasti muista että aikoinaan meiltä lähti pienenä maailmalle.

Alavat olla jo aikuisten mitoissa nuo meidän pentuset, vaikka Laku ainakin vielä on ihan kakara mieleltään ja hyvä niin, täytyyhän jonkun olla se perheen pikkuinen.

Viikon aikana on ripotellut lunta sen verran että päästiin tyttöjen, Ellin ja Lakun kanssa ottamaan "joulukorttikuvia". Pääasiassa kuvissa näkyi huvittavia ilmeitä, silmät kiinni tai kieli ulkona, koira väärinpäin tai jotain epämääräistä sotkua, mutta kyllä siitä määrästä kuvia joku painokelpoinenkin ehkä löytyy. Muutamaan kuvaan työnsi eräs kaviollinen oman turpansakkin ja taisipa olla ainoa kuvattava joka oli edukseen suunnilleen joka kuvassa. Tämän päivän otoksista on kuitenkin tarkoitus näpertää joka vuotiset joulukortit. Alla muutama rajaus kuvista, lupaavalta näyttää...

Oulaisten näyttelyssä toukokuussa Laku oli tuomarin mielestä "löysä" vähän joka puolelta, nyt minulla olisi Puolangalle näytille vietävänä löysä ja karvaton koira (en nimittäin uskonut että parin kuukauden aikana löysyys olisi kadonnut yhtä äkkiä kuin karvat).

Puolangan näyttely oli 14.8 ja sinne oltiin tehty treffit Mervin, Veeran ja Ässän kanssa, joka yllätys, yllätys saapui myös aika kevyessä asusteessa.
Tuomari oli Tuula Pratt ja oikein mukavasti ja positiivisesti kertoili arvostelut.

Ässä esiintyi taas mallikkaasti, oikein hyväkäytöksinen ja hienoluonteinen nuoriherra, sai arvosanaksi Hyvän eli H, kasvattaja oli oikein tyytyväinen ja ylpeä.

Isänmaallista sakkia tämä meidän nuoriso, sininen on kaunis väri ja sen sai myös Laku, eli Hyvä H myös Lakulle.
Heti ensimmäiseksi tuomari naureskeli hyväntuulisesti meille "teillä taitaa sitten karvat olla kotona pussissa..." Loput tuomarin kommentit löytyvät Lakun omalta sivulta.
Aivan asiallisesti meni Lakun esiintyminenkin, vaikka sitä ei oikein touhu kiinnostanut, enemmän taas muut koirat ja erityisesti kaverit Ässä ja Uula.

Näyttelypäivästä jäi lopulta oikein hyvä mieli, ilma oli loistava ja niin myös seura, eikä karvattomien koirien saamia arvosteluja voinut mennä moittimaan, ne olivat Hyvät. Nyt kuitenkin jäämme näyttelyhommista hieman tauolle ja lueskelemme vasta pakkasten aikaan pimeimpinä talvi-iltoina Koiramme-lehden näyttelyt-osiota. Tiedä vaikka veisin Ellin näyttelyyn...

Napsautin pari kuvaa Lakusta nyt illalla, eihän sitä joka päivä täytetä 1-vuotta, eihän. Elliltä myös kuvaterveiset, aivan tuoreet, tänään napsaistut.

Eikö se ollutkin hyvä että koira ei ole ahdas takaa...

Ellin pennut ovat aloittaneet rantautumisen näyttelykehiin. Nipsu (Vanilla) on ottanut ensikontaktia näyttelyyn Rovaniemen Match Showssa ja mukaan oli tarttunut sininen nauha ja vinkulelu.

Patu (Omar) edusti pentuetta Kolilla pidetyssä paimensukuisten katselmuksessa ja sai tuomarilta kiitosta ystävällisestä käytöksestä.

Laku ja Ässä treffasivat Oulaisten näyttelyssä toukokuun loppupuolella ja molemmat saivat junioriluokasta arvosanan H Hyvä ja molemmille tuomari sanoi että kasvu on vielä kesken, elikkä kotia kasvamaan

Pentujen omilla sivuilla on päivityksiä; valokuvia ja näyttelyarvostelut.

Oulaisiin en ottanut kameraa mukaan kun olin yksin Lakun kanssa reissussa, nyt sitten harmittaa kun ei saanut napattua kuvan kuvaa. Pitänee laittaa puskaradiota liikenteeseen, olisiko joku paikalla ollut ottanut kuvia Lakusta ja Ässästä, niille olisi käyttöä.

Runnelta (Toffo) tuli myös uusia kuvia, laitoin nekin sinne omalle sivulle. Runne on laajentanut harrastuksiaan tunturiretkeilystä ja moottorikelkkailusta veneilyyn ja pilkkimiseen. Oli matkannut veneellä pilkille ja saaneet Juhan kanssa muhkean kalasaaliin.

Ja vielä lopuksi, pentujen isä Myky on saanut tuoretta jälkikasvua Juskankankaan kenneliin kesäkuun alussa. Näytti olevan vähän samanväristä sakkia kuin tämä meidän pentue oli; kermaa, parkkia ja mustaa. Käykääpäs kurkkaamassa puolisisaruksia ja on siellä pari kuvaa Mykystäkin.

Katselmukseen ei valitettavasti Ellin ja Lakun kanssa päästä. Yritin miettiä pitkään ja hartaasti ratkaisua tilanteeseen, mutta näin käy nyt tällä kertaa, yksin ei innosta lähteä ajelemaan pitkää matkaa ja hevosille hoitajan saaminen ei ole ihan yksinkertaista.

Toivotamme oikein mukavaa katselmuspäivää niille jotka paikalle pääsevät. Haikeina odottelemme paimensukuisten kuvagalleriaan katselmuskuvien ilmestymistä...

Loput ottamani kuvat oli suunnilleen samanlaisia, lunta, lunta, "jalaton" koira lumihangessa, lunta... Kunhan lumet lähtee, saadaan Lakun jalatkin kuviin mukaan

Vielä yksi jyrsintäkuva Ellin ja Lakun herkutelusta poron selkärangoilla;

Runne (Toffo) lähetti terveiset pohjoisesta Norjasta tämmöisen tunnelmakuvan kera, kelpaa siinä makoilla porontaljan päällä nuotion äärellä. On opetellut taittamaan matkaa jalkojensa lisäksi myös kelkalla, istuu kuulema kuin "tatti" kelkan perällä.

Ja Kero (Dumle) lähetteli terveisiä Espoosta, jossa näyttäisi lunta olevan ainakin saman verran kuin pohjoisessa. Aika tavalla ovat samaa näköä veljekset Runne ja Kero, niin olivat pentulaatikkoiässäkin;saman kokoiset, näköiset ja yhtä hyvällä ruokahalulla varustetut.

Patu (Omar) on tullut ulkonäöltään isäänsä. Taittokorvainen kermahurmuri. On kuulema kiltti, mutta välillä itsepäinen (onkohan siinä tullut äitiinsä...) ja neuvokaskin kun osaa avata itse sisäovet (siinä on tullut aivan varmasti äitiinsä, Elliä ei sisä- eikä kyllä ulko-ovetkaan pitele jos haluaa vaihtaa maisemaa paikasta A paikaan B...)

Ja sitten pirteän pikinokka Ässän terveiset. Ässän kuvat on otettu ennen vuodenvaihdetta, on varmaan vielä kasvanut noista kuvista jonkin verran. 

 Kiltti ja oikein tykätty koirimus perheessään ja voiko tuosta naamasta muuta kuin tykätä, onhan se aivan ihana. Kun Ässä oli vielä aivan pieni pentu, meidän 5-vuotias tykkäsi siitä ihan hirveästi, se kuulema oli niin "lutuinen", ja niinhän se olikin.

Ässä on tainnut saada "saaliin".

JA MITÄS KUULUU LAKULLE JA ELLILLE? 

Lakulle ja Ellille kuuluu oikein hyvää; Elli on saanut taas turkkinsa entiseen kuntoon. Pentujen ja sen kesäisen sairastelun jäljiltä se ei näyttänyt kyllä kovinkaan salonkikelpoiselta, mutta kyllä nyt jo kelpaa näytellä. Kävimme alkuviikosta hammashuollossa ja rokotuksilla ja eläinlääkäri kehui hampaat erityisen hyviksi ja mainitsi sitten että ehkä hieman ylipainoa on kertynyt. Minä en pienestä ylipainosta ota nyt huolta, kun oli niin suuri huoli siitä sen huonosta syömisestä silloin kesällä. Hyvältä Elli näyttää ja karva kiiltää.

Lakun kanssa on käyty arkikäyttäytymiskurssilla. Ihan sellaisia tavallisia peruskäskyjä; seiso, paikka, maahan, seuraa jne. Vielä olisi viimeinen kerta jäljellä ja jotain on kyllä tarttunut matkaan kurssista; ajatuksena oli nähdä muitakin koiria kuin vain elli-äiti ja samalla saada hyviä ohjeita peruskoulutukseen. Laku tekee kaikki temput kotona kuivattujen pikkukalojen perässä, mutta kun mennään koirakouluun, tahtoo välillä koira karata lapasesta, ne on ne muut niin mahtavia ja mielenkiintoisia Lakun mielestä, siinä unohtuu Sanna ja kalat.

Mutta kiltti ja nöyrä Laku on, aivan kertakaikkisen ihana tapaus, sulattanut koko meidän perheen. Taitaa sillä korvat jäädä taitoksi ja hyvä niin, tuntuisi jopa oudolta jos ne nyt nousisivat pystyyn.