Niinpä sain tämän blogin lopultakin aukaistuksi, enkä yhtään liian aikaisin, perjantai ja kymmenespäivä lähestyy ja siten myös tulevan pentueen laskettu syntymäaika.

Elli on aika valtaisan kokoinen ja olokin on varmasti aika tukala. Tämän päivän on melkein viettänyt pentulaatikossa ja aina välillä pyytänyt ulos. Ja kun ulos on päästy, on rouva jo vetämässä kuono suorana ulkoilutarhaansa ja koppiansa kohti. Enää en uskalla päästää tarhaan ilman valvontaa, mutta ulos pääsee kyllä aina kun siltä tuntuu.

Ihmeen hyvin on pentulaatikkonsa hyväksynyt. Siellä se nytkin makoilee ja kun menen katsomaan onko kaikki kunnossa, häntä vispaa iloisesti, ettei tarvitsisi turhia huolehtia, mutta kyllähän se aina mielen päällä on että sujuisihan kaikki mallikkaasti.

Palaan asiaan uudemman kerran, kunhan jotain kerrottavaa tapahtuu.