Pesueen kaikki pennut ovat nyt löytäneet omat ihmisensä ja pentujen seikkailu jatkuu uusissa ympyröissä.

Omalle pihalle jää kaunistamaan (ja kauhistamaan) Laku, meidän pomppukoira. Se on jossain vaiheessa saanut kyllä vereensä ripauksen kengurua, energiaa löytyy

Päivittelen nyt blogia harvemmin kuin aiemmin, mutta mukava olisi joskus saada maailmalta pentujen kuvia ja lisäillä niitäkin tänne blogiin.

Vielä hetken saamme nauttia Dumlen ja Toffon seurasta, ennen kuin pojat vaihtavat maisemaa, toinen pohjoiseen ja toinen etelään. Pennut ovatkin hajonneet aika lailla kartalle, mutta onneksi Ouluun jäi sentään Ässä, jota varmasti näemme useammin.

Pienenä haaveena heitän ilmaan, että jokaisen pennun näkisi vielä joskus ihan livenä.

Jos vaikka pentujen lähtö on haikeaa, saattaa se helpottaa hieman Ellin olotilaa. Pennut kun tahtovat olla kipussa nyhtämässä vähän väliä vaikka jo isoja ovatkin. Ellillä on aivan tarpeeksi jatkossa paimentamista Lakussa (...mikähän siitä vielä oikein tulee...?)

Lakun on kuvannut Taru Vallius