Niinpä, kukkaistutukset on saaneet elää omaa elämäänsä pentujen syntymän jälkeen, ja se näkyy... Mutta kuolleiden kukkien keskeltä on joku löytänyt oivan piilopaikan, tuota tuuheaa häntää on vain niin vaikea olla huomaamatta.

Tänään rakenneltiin pennuille ulkoiluaitausta, jossa voi sopivalla säällä piipahtaa hetkeksi jumppaamaan. Parhaat jumpat aitauksessa veteli kuitenkin tänään Elli-äiti, mutta ei pennut huonoksi kakkoseksi jääneet. Koko ajan ihmetyttää se kuinka nopeasti ne kehittyvät, vastahan ne oli sellaisia pikkumakkaroita pentulaatikossa ja jo nyt leikkivät ja ottavat juoksuharjoituksia.

Pentuja seuratessa on käynyt mielessä ja ääneenkin tullut sanottua "miksei meillä ole koskaan ennen ollut koiranpentuja...?"