Lunta ja pakkasta on ollut riittävästi koko talven ja sähköpostitse onkin tupsahtanut mukavia ja hyvin lumisia terveisiä Ellin pesueesta.

Runne (Toffo) lähetti terveiset pohjoisesta Norjasta tämmöisen tunnelmakuvan kera, kelpaa siinä makoilla porontaljan päällä nuotion äärellä. On opetellut taittamaan matkaa jalkojensa lisäksi myös kelkalla, istuu kuulema kuin "tatti" kelkan perällä.

Ja Kero (Dumle) lähetteli terveisiä Espoosta, jossa näyttäisi lunta olevan ainakin saman verran kuin pohjoisessa. Aika tavalla ovat samaa näköä veljekset Runne ja Kero, niin olivat pentulaatikkoiässäkin;saman kokoiset, näköiset ja yhtä hyvällä ruokahalulla varustetut.

Patu (Omar) on tullut ulkonäöltään isäänsä. Taittokorvainen kermahurmuri. On kuulema kiltti, mutta välillä itsepäinen (onkohan siinä tullut äitiinsä...) ja neuvokaskin kun osaa avata itse sisäovet (siinä on tullut aivan varmasti äitiinsä, Elliä ei sisä- eikä kyllä ulko-ovetkaan pitele jos haluaa vaihtaa maisemaa paikasta A paikaan B...)

Ja sitten pirteän pikinokka Ässän terveiset. Ässän kuvat on otettu ennen vuodenvaihdetta, on varmaan vielä kasvanut noista kuvista jonkin verran. 

 Kiltti ja oikein tykätty koirimus perheessään ja voiko tuosta naamasta muuta kuin tykätä, onhan se aivan ihana. Kun Ässä oli vielä aivan pieni pentu, meidän 5-vuotias tykkäsi siitä ihan hirveästi, se kuulema oli niin "lutuinen", ja niinhän se olikin.

Ässä on tainnut saada "saaliin".

JA MITÄS KUULUU LAKULLE JA ELLILLE? 

Lakulle ja Ellille kuuluu oikein hyvää; Elli on saanut taas turkkinsa entiseen kuntoon. Pentujen ja sen kesäisen sairastelun jäljiltä se ei näyttänyt kyllä kovinkaan salonkikelpoiselta, mutta kyllä nyt jo kelpaa näytellä. Kävimme alkuviikosta hammashuollossa ja rokotuksilla ja eläinlääkäri kehui hampaat erityisen hyviksi ja mainitsi sitten että ehkä hieman ylipainoa on kertynyt. Minä en pienestä ylipainosta ota nyt huolta, kun oli niin suuri huoli siitä sen huonosta syömisestä silloin kesällä. Hyvältä Elli näyttää ja karva kiiltää.

Lakun kanssa on käyty arkikäyttäytymiskurssilla. Ihan sellaisia tavallisia peruskäskyjä; seiso, paikka, maahan, seuraa jne. Vielä olisi viimeinen kerta jäljellä ja jotain on kyllä tarttunut matkaan kurssista; ajatuksena oli nähdä muitakin koiria kuin vain elli-äiti ja samalla saada hyviä ohjeita peruskoulutukseen. Laku tekee kaikki temput kotona kuivattujen pikkukalojen perässä, mutta kun mennään koirakouluun, tahtoo välillä koira karata lapasesta, ne on ne muut niin mahtavia ja mielenkiintoisia Lakun mielestä, siinä unohtuu Sanna ja kalat.

Mutta kiltti ja nöyrä Laku on, aivan kertakaikkisen ihana tapaus, sulattanut koko meidän perheen. Taitaa sillä korvat jäädä taitoksi ja hyvä niin, tuntuisi jopa oudolta jos ne nyt nousisivat pystyyn.